Kahvipisteen perustaminen- arjen parannus!

 Ihka oikeassa omassa kodissani on kaksi kerrosta. Pääsen käymään siellä suht harvoin, mutta kun käyn, niin nautin joka hetkestä. 

Portaat tuovat oman haasteensa ja varsinkin iltaisin huomaan välttäväni portaita. Alakerrassa on keittiö ja välillä olen todella toivonut, että voisin juoda iltasella teetä ja nauttia olostani.

Halusin tehdä pienen muutoksen, joka mahdollistaisi iltatee nautinnon ja parantaisi elämänlaatuani. Tämä vei kovalla tohinalla tehtynä 10 minuuttia ja toi suuren ilon elämääni.

Kellotan tekemisiäni varsinkin silloin, kun energiaa on vähän. Annoin itselleni aikaa 5 minuuttia ja tietenkin aliarvioin tarvitsemani ajan. Kuitenkin projektini valmistui pienellä lisäajalla sutjakkaasti.

Olin saanut työurallani edistymisen merkiksi kapselikeittimen. YouTubea selatessani tajusin, että saisin sillä myös pelkkää kiehuvaa vettä! Asetin kellon viiteen minuuttiin ja rynnin alakertaan. Rätti ja suihkepullo toisessa kädessä, mukeja ja tuikkukippoon asettamani teepussit sekä kuivamaito toisessa kädessä ja upouusi pitkään käyttämättömänä ollut kapselikeitin kainalossani vaapuin yläkertaan. Olin mielessäni laskeskellut, että olisi viisaampaa (samassa vähemmän turvallisempaa) mennä kerralla portaat tavaroiden kanssa ylös kuin vähemmillä tavaroilla kahteen kertaan. Minulla oli työhuoneessa pieni pöytä, millä oli korissa tavaraa. Siirsin ne syrjään, pyyhin pöydän ja tajusin, että tarvitsen vielä tarjottimen suojatakseni pöytää. Asiaani hyvinkin motivoituneena kiipesin portaat vielä alas ja hain tarjottimen, johon leikkelin huonekalujen jalkoihin tarkoitetusta huopateipistä joka nurkkaan pienet palat, jotta mahdollinen kosteus pääsisi tarjottimen ja pöydän välistä pois. Nappasin mukaani myös yksittäispakattuja hunajia. Ja hairahduin tekemään suodatinpusseihin muutamia teepusseja irtoteestä hiuspampulan avulla. Innostuneena kyvykkyydestäni kiipesin yläkertaan ja asettelin tavarat pöydälle. Olin niin onnellinen!

Tälläiseen tulokseen pääsin näinkin lyhyellä ajalla! Koko loppureissun nautin teetä ja olin hyvinkin onnellinen siitä, että olin kyennyt parantamaan elämääni näin vähällä!

Kuivashampoo vajaalla eurolla..

Olen ollut kuivashampoon suurkuluttaja. Tuoksut, aerosoli ja ylimääräiset aineet alkoivat kuitenkin huolestuttamaan.

Olen tämän jälkeen kokeillut erilaisia miksejä, tämä on niistä yksinkertaisin. :) Vajaalla eurolla moneksi kuukaudeksi kuivashampoot.

Hiusten pesu jäi eilen. Ja edellispäivänä. Ja okei. Pari päivää sitäkin ennen. Nyt tuli suht yllättävä meno ja matkalla nappasin perunajauhot kaupasta. Yleensä ripottelen pieni reikäisestä purkista jauhoa päähäni. Nyt varmaanki sormilla inspiroiden. :D

Pieni hetki itselle arkeen

Pidän itseäni suhteellisen positiivisena ihmisenä. Sellaisena, joka osaa mm. hymyillä, kiittää kassaa, kehuakin hieman ja pysähtyä välillä ihastelemaan asioita. 

Sain kuitenkin tänään kuntoutuksessa fysioterapeutiltani ajatuksen, johon jo heti totesinkin etten ole vielä valmis. Pallottelimme uuvuttavia asioita, sykettä, liikunnan sopivaa rasittavuutta jne. Sitten hän ottikin esille asiat, jotka voivat rasittaa, mutta toisivat samalla lisälatausta/virtaa jaksamiseeni. Siis mitäh?!? 

Ajatuksia joiden kanssa alan puntaroimaan ovat: mitkä asiat tuovat minulle energiaa? Voisinko tehdä niitä vain hetken ja nauttia siitä? Milloin on minun aikaani puolikas päivä tai päivä? Jättäisin muuta vähemmälle ja lataisin akkuja.

Jään pohtimaan asiaa,  mutta otin jo ensimmäisen askeleen. Huolellisella suunnitelulla, listoilla, ennakoimisella ja tauottamisella järjestin itselleni juuri tämän hetken. Ja aion nauttia siitä täysin rinnoin!

Aidossa arjessa pieni haave todeksi

Olen täysin tietoinen siitä, että kauniit kuvat ovat juurikin kauniita, kutsuvia ja mielelle mannaa. Nautin niistä itsekin. Niiden tuottaminen ei ole kuitenkaan minun heiniäni.

Olen kuukausia aina välillä ajatellut kuinka haluaisin pysähtyä ja juoda kupposen kahvia tai teetä nk. paremmista tasseista mukien sijasta. Loppujen lopuksi hyvinkin pienellä vaivalla toteutin sen nyt pääsiäisen kunniaksi. Tuntui niin hyvälle. Mikä taika onkaan kunnollisessa kupissa tasseineen?

HALT - ja hermostuin

Miellän itseni hyvinkin pitkäpinnaiseksi ihmiseksi. Koen olevani kiltti, empaattinen ja joustava. Mutta on päiviä ja hetkiä jolloin parhaimmat puoleni jäävät kauas unholaan. On asioita nk. triggereitä, jotka toimivat laukaisijana saaden padot murtumaan. Ajattelisin, että on olemassa asioita ja tapahtumia, jotka herättävät meissä negatiivisia tunteita ja sitten on niitä, mitkä johtavat ja aivan kuin herkistävät siihen, että tunteiden säätelymme saa tarpeekseen ja hermostuminen tai se negatiivinen tunne purkautuu. Olkoon tämä nyt keittiön pöydän ääressä tapahtuvaa psykologiaa. Aluksi vuodatusta, sitten asiaa. 

Yksi asioista, joka herättää kovasti tunteitani on ihmisten kyky olla käsittämättä, että kaikki vammat eivät ole näkyviä ja oireistokin voi vaihdella päivittäin ja jopa hetkittäin. Vaikka vammasi/ominaisuutesi olisi juuri sillä hetkellä näkymättömissä, ei se tarkoita sitä, että sitä ei olisi. Voi olla, että olet tsempannut, ennakoinut, lääkinnyt tms itsesi ja juuri sillä hetkellä voit vaikuttaa siltä kuin kaikki olisi normaalisti pienen hetken ajan. Kukaanhan ei tiedä sinun omaa todellisuuttasi kehosi sisällä, kipuja tai tarvettasi ponnisteluineen olla osana yhteiskuntaa. Ja voidaanko todella sanoa, että vammasi/ominaisuutesi (voin käyttää myös ominaisuus sanaa ainakin itseni kohdalla, koska koen sairastumiseni/vamman olevan osa minua ja pyrin aina kun mahdollista suhtautumaan siihen niin positiivisesti kuin kullakin hetkellä pystyn) on este osallistumiseesi yhteiskunnassa. Sen sijaan, että asioita siirretään muille tehtäväksi, olisi ulkopuolistenkin hetken hyvä pohtia, voisinko tässä tilanteessa ajatelle kuinka hienoa on, että rajoituksista huolimatta hän tekee itse ja olisiko jotain miten voisin mahdollistaa/auttaa tässä tilanteessa. 

Sitten asiaan, jonka haluaisin jakaa kanssasi. Ehkäpä siitä voi olla jonain päivänä apua tai jo käytät tätä. Kyseessä on neljän tunteen ”omakysely”, joka jo itsessään kehottaa lopettamaan ja pohtimaan hetken omia kokemuksia. HALTia on käytetty esimerkiksi addiktioista toipumiseen. Mutta mielestäni se sopii oikein hyvin jokapäiväiseen arkeen ja sen haasteisiin.

HALT on hyvä kirjainyhdistelmä. Halt tarkoittaa saksaksi lopettaa, mutta tässä tilanteessa sana tulee: 

H- hungry eli nälkäinen

A- angry eli vihainen

L- lonely eli yksinäinen

T- tired eli väsynyt

HALT:ista kuulin ensimmäisen kerran parisen vuotta sitten. Tämän jälkeen olen lukenut siitä jonkin verran ja ottanut sitä käyttöön niin omassa kuin muiden elämässä ( tiedättekö aikuisten miesten nälkäkiukut?!?). Monipuolisuus on oikeastaan HALTissa palvellut itseäni parhaiten. Mikäli huomaan, että mielialani laskee ja voin huonosti, pohdin onko syynä nälkä, vihaisuus, yksinäisyys tai väsymys. Käyn nämä tunteet läpi ja katson tuntuisiko joku niistä sopivalta. Mikäli tuntuu, yritän korjata asian. Lepään, soitan jollekkin tutulle, syön tai hyväksyn ärtymykseni ja hengittelen. Jos huomaan, että olen esimerkiksi tekemässä vauhdikkaita ratkaisuja, sanomassa asioita joita voisin jättää sanomatta, pysähdyn ja lopetan. Käyn HALTin läpi ja annan ajan hieman kulua. Otan vaikka pissatauon. Voin myös ennakoida ja jättää asioita tekemättä, kunnes vointini paranee.

Omien tunteiden ja kehon viestien ohittaminen on ainakin minulle välillä liiankin helppoa. Elämä vie mukanaan. Nämä neljä kirjainta akronyyminä eli lyhennesanana saa minut välillä pysähtymään ja pohtimaan asioita. Sekä välillä tekemään parempia ratkaisuja. Harvemmin asioilla on hengenhätä. 

Tänään HALT saa minut antamaan itselleni anteeksi. Kyllä, hermostuin. Ja se harmittaa.  Ruksin kuitenkin itseni kohdalla kaikki neljä kirjainta. Olen nälkäinen, vihainen, kovin yksinäinen ja uskomattoman väsynyt. Korjaan nämä asiat niin hyvin kuin taidan ja otan opikseni. Hetken päästä minun on jo parempi olla. 

Pienin askelin kohti työelämää

Kun on ollut pitkään poissa työelämästä ja oikeastaan myös sosiaalisesta elämästäkin mukaan lukien kaupoissa käynnit, kahvittelu, juhlimiset tai oikeastaan mikään asiointi kodin ulkopuolella apteekkia, kuntoutuksia ja sairaalakäyntejä lukuunottamatta, niin nyt tutisee pöksyt. Rohkaisin mieleni ja kysyin mahdollisuutta tulla seuramaan oman alani töitä ja se tehtiin hyvinkin mahdolliseksi. Ja vielä todella ymmärtäväisesti minua kuunnellen. 

Olen ollut yli viisi vuotta pois työelämästä. Tarkalleen ottaen kohta seitsemän vuotta. Niin kauan kuntoutuminen on vienyt aikaa ja toki tulee vielä viemäänkin aikaa. Viimeisten parin vuoden aikana ennen koronaa olen ollut joitakin pätkiä muutaman tunnin viikossa töissä. Joistakin on jäänyt parempi mieli kuin toisista. Kuntoutusten, palautumisen ja työminän asiantuntijuuden yhdistäminen vie rajallisista voimavaroistani yllättävän paljon.

Sanoisin olevani kovinkin epävarma. Liikkumisen rajoitteet, yllättävä uupuminen ja työelämän hektisyys ovat paketti, jossa kaikki osat eivät voi saada yhtälailla huomiota. Olen yllättynyt siitä, miten työelämään palaaminen asteittain herättää toisissa työntekijöissä tunteita. Olisin luullut, että motivoitunut työhön palaaja otettaisiin positiivisesti vastaan ja vielä ymmärryksellä. Toki ymmärrän, että työntekijät ovat valmiiksi kuormittuneita. Onkin harmillista, että hyvin pieniä työmääriä ei tueta yhteiskunnassa vaan esimerkiksi työhön paluu KEVAn työkokeilun kautta edellyttää 20 työtuntia viikossa. Se on ota tai jätä. Mikäli siihen tuntimäärään ei pysty, ei työhön paluu ole vielä ajankohtaista omista toiveista huolimatta.   Tämä on oma kokemukseni kun olen keskusteluja KEVAn kanssa käynyt.

Eilisillan plarasin Pinterestistä työvaate ideoita. Toki voisin perehtyä myös ammattikirjallisuuteen sen ajan, mutta tässä täpinässä tämä oli älyllisesti sopivampi ratkaisu. En todellakaan tiedä mitä laitan päälleni. Helppoja, mutta asiallisia vaatteita. Farkut, nätti paita ja villatakki sekä huivi taitaa olla vaihtoehdoista paras. Seuraavaksi aloin pohtimaan meikkiä - miten meikata kun maski peittää suurimman osan kasvoista. Laitanko meikkivoidetta koko kasvoille vai vain otsaan? Entäpä poskipuna? Pohdin myös lakkaisinko varpaankynteni, voisihan se tuoda itselle itsevarmuutta vaikka kukaan ei niitä näekään.. 

Laukkukin on ongelma. Rullailen pyörätuolilla, joten kädet on oltava vapaana. Crossbody laukku olisi kiva, mutta olisiko reppu kuitenkin vielä näppärämpi pyörätuolin takana. Laukkuun pitäisi saada mukaan ainakin vesipullo, pieni termospullo teetä, jonkinlainen pieni piristävä välipala, työpapereita, avainnauha, lompakko, meikkipussi (!), lääkepussi, kalenteri ja varmastikin käsidesi sekä silmälasien putsauslappuja. Useampi tasku laukussa olisi hyvä, jotta kassin kaivelu ei kuluttaisi ylimääräistä energiaa. 

Kengissä on hyvä ottaa huomioon se, että käyttäessäni toista jalkaa käsieni apuna pyörätuolin liikuttamiseen, kengän pohja ei saisi olla liukas. Aina niin mukavat muodottomat talvisaappaani lampaan karvalla vuorattuna eivät ehkä tähän tilanteeseen ole sopivat...

Kun sisäistä itsevarmuutta on naftisti, niin näköjään korvaan sitä ulkoisesti. Fake it till you make it, kuten joku viisas on joskus sanonut..

Onko sinulla ollut kokemuksia paluusta työelämään poissaolon jälkeen? Saatko ulkoisiin asioihin panostamalla itsellesi lisää itsevarmuutta? Olisiko sinulla minulle viime hetken vinkkejä?

Arjen luksusta - termospullollinen teetä

Arki on pääasiassa juuri sitä arkea. Harvemmin on suurempia juhlia, glittereitä tai matkoja Pariisiin. Ei nyt ja tuskimpa aiemminkaan. Mitä glitterin tulee, niin työaikana kyllä suosin mustaa nestemäistä rajausta missä oli pientä glitteriä kaiken muun näyttävyyden lisäksi. Vaihtaessani työpistettä silloinen työkaveri tuli viimeisenä työpäivänäni lopulta kysymään mitä silmissäni oikein on kun kimaltelee. Ihanaa, että hän oli huomannut!:)

Loppujen lopuksi elämämme on aika paljon sitä miksi sitä itse muokkaamme. Paljon on asioita joihin emme voi itse vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme asioihin. Se on aina hyvä muistaa. Tallatessani metsäpolkua uskollisen koirani kanssa aloin miettimään kuinka monia asioita elämässäni on, joita voisin todella kutsua arjen luksukseksi- asioita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan saavat minut tuntemaan itseni ”pisteeksi i:n päälle”.

Ostin viime vuonna Airamin termospullosetin, jossa oli isompi ja pienempi termospullo. Olin alunperin ajatellut, että toinen pulloista voisi olla ennemminkin matkamuki, mutta vahinkoalttiina tiivis pullo käsilaukussa tuntui sitten paremmalta ratkaisulta. Setti oli todella edullinen ja olen kyllä käyttänyt pulloja hintansa veroisesti.

Luksukseni on termospullollinen kofeiinitonta teetä sängyn vieressä nautittavaksi niin aamulla hitaaseen heräämiseen kuin kirjan kanssa juotavaksi. Pieni asia, vaivahan on melkein sama kuin teen teko mukiin, mutta ilo on paljon pidempi aikaisempi! Aamuni ovat usein tahmeita ja hitaita kehon ollessa kovin jäykkä ja kipeä. Tätä vaikeaa ja mieltäkin alentavaa kokemusta vastaan olen ottanut rennon asenteen ja nautinkin teetä kaikessa rauhassa kunnes pääsen liikkeelle ja olo vetreytyy. Välillä laitan teen joukkoon hunajaa nautintoa lisäämään. Siinä on jotain ah niin ihanaa, kun höyryävä kuppi on kämmenissä ja hetki on vain sinua varten. Termospullo pitää teen lämpimänä jopa parikin vuorokautta, joten yhdestä pullosta riittää useampaan teehetkeen. Toki huolellisesta pullon puhdistamisesta on hyvä huolehtia kun tee on ollut siinä pidempään.

Millaisia arjen luksuksia sinulla on? Voisiko termospullo sängyn vieressä olla kokeilemisen arvoinen asia?  Entäpä pieni termospullo käsilaukkuun?

Lahkeet suojaan lenkillä

Olen todella onnellinen ja kiitollinen, kun vuosien saatossa olen oppinut taas kävelemään ja matkat ovat pikku hiljaa kasvaneet. Muistan edelleen kuinka istuin pyörätuolissa ja itkin kun en päässyt sivelemään parin metrin päässä olevan puun kaarnaa. Asvaltti kun ei ylettänyt sinne saakka ja jalkani eivät kantaneet.

Olen vähän kerrallaan ottanut minulle jo lapsuudesta hyvin tutun metsän polkuja haltuuni koirien kanssa. Lenkille valmistautuminen täytyy tapahtua helposti ja vain vähän energiaa kuluttaen. Usein lähden olohousuissa ja katson pitkällekö jalkani haluavat minua kulloinkin kuljettaa.

Minulla on lempisukkia, joiden varsien kuva on mielestäni hieno. Harmittavaista on se, että juuri nämä ovat niitä joiden pohjiin tulee reiät. Vaikka mielelläni korjaan vaatteita ym. kykyjeni mukaan niin sukkia en vielä korjaa. Alusvaatteita kylläkin. :)

Keksinkin nyt oivan tavan jatkojalostaa puhki kuluneiden sukkien käyttöikää. Levitän reikää niin isoksi, että koko jalkateräni mahtuu siitä läpi. (Mikäli tämä ei onnistu, niin mielestäni sukkien käyttöä voi jatkaa varsinkin näin armollisena aikana kun villasukat peittävät ne;D) Jätän sukan joko puoleenväliin jalkapöytää tai hilaan sen nilkkan alapuolelle saakka. Sitten tungen lahkeen sen sisään. Tyyli argumentti on taattu!

Nastakengät ovat pelastus!

Miten suojaat omat lahkeesi? Tuleeko tämä idea käyttöön? Korjaatko sinä jotain? Ja mihin sinun rikkinäiset sukat päätyvät?

Painopeitto rauhoittaa unen

Olen vannoutunut painopeittojen käyttäjä. Nälkä kasvaa syödessä sanotaan ja se todellakin pitää paikkansa kohdallani peittojen röykkiön kasvaessa sängyssäni.

Kokeilin painopeittoja ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten kuntoutusjaksolla ennenkuin hankin peiton itselleni. Peitot olivat vielä joitakin vuosia sitten suhteellisen kalliita kunnes ne tulivat myyntiin niin Puuiloon, Tokmannille kuin Jyskiinkin. Painopeittoa googlaamalla löytää hyvin tarjontaa. Joulun alla ostin Tokmannilta peiton n. 70e hintaan.

Mitä painavampi peitto, sitä kalliimpi se yleensä on. Koska olen pullea päästä varpaisiin, on painopeittojen osto ollut enemmänkin sijoitus kuin hetkellinen mielijohde. Painopeittoja käytetään niin kotona kuin nykyään myös sairaaloissakin. Oikean painoinen peitto kullekkin käyttäjälle suositellaan olevan n.5-10% omasta painosta. 

Itse nukun tällä hetkellä kahden painopeiton kanssa joiden yhteispaino on 17kiloa ja näin ollen reilusti yli 10% painostani. Painopeittojen siirtäminen on työlästä ja parhaimmaksi tavaksi on havaittu, että painopeittojen alla on tavallinen peitto pussilakanoineen, joka levitetään sänkyyn mahdollisimman laajasti. Painopeittoja ja peittoa en siis missään vaiheessa käännä vanhan tavan mukaisesti jalkojen alle ”pussiksi” vaan peitot ovat päällekkäin koko mitaltaan auki. Peittojen alle hivuttaudun sängyn reunasta. Oikean tekniikan löytämisen jälkeen painopeittojen käyttö on helpottunut. Tällä hetkellä käyttöönottoa odottaa joululahjana saatu 13kilon peitto, jonka olen ajatellut lisätä vanhojen peittojen päälle. Kukin peitto on omassa pussilakanassaan, mikä helpottaa peittojen puhtaana pitämistä.

Koen painopeittojen rauhoittaneen untani ja niiden alla on tunne kuin olisi kotiin tullut. Peitot ovat ihanan viileät, mutta eivät kuitenkaan kylmät. Tunnen kehoni paremmin ja oloni on seesteisempi. Mitään haittoja en ole huomannut. Tämä ei ole kuitenkaan kaikkien juttu. Poikaystäväni ei pidä painopeitoista joten ennen hankintaa voisi olla hyvä idea lainata peittoa kokeiluun ystävältä mikäli mahdollista. Huonoihin puoliin kuuluu hankalan siirtelyn lisäksi myös peittojen hankala puhtaana pito varsinkin eläintalouksissa. Meillä oli kesällä urakalla kissanpissoja ympäri taloa ja useammat pissat juuri minun sängyssäni. Painopeittoja liotettiin vadeissa ja kuivatettiin ulkona terassin tuoleilla sillä pyykinkuivausteline ei olisi vetisen painopeiton painoa kestänyt. 

Tosiasia on se, että nyky-yhteiskunta on kovin hektinen ja voi olla hyvinkin stressaava vaikuttaen kaikkiin osa-alueisiin elämässä. Oma hermostoni ainakin kuormittuu nykyään hyvin herkästi. Kaikki tavat, mitkä vähänkään rauhoittavat ja auttavat uneen ovat minulle tervetulleita. Tällä hetkellä painopeitto on osaltaan tuonut rauhaa öihin niin paljon, että uskallan suositella sitä ilolla myös muille!

Arjen hallintaa haasteellisimmissa olosuhteissa

Sairastumisestani on kulunut jo vuosia ja on aika hyväksyä se, että osa oireistani ovat pysyviä ja osa minua. Vuosien aikana olen opetellut elämään uusien raamieni sisällä ja kehittänyt tapoja helpottaa arkeani. Haluaisin jakaa niitä kanssasi. Toiveenani olisi, että jos edes yksi hyötyisi vinkeistäni. Jos hyödyt, kerrothan minulle!

Meillä kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa käytössämme. Osa siitä ajasta on auttamattomasti muiden käytössä ja osa omassa hallinnassamme. Työt, paperit, arjen pakollinen pyöritys, liikenneruuhkat voivat olla asioita joihin emme voi niin paljoa vaikuttaa, mutta on paljon asioita joihin voimme vaikuttaa ainakin jonkin verran. Ehkä jopa edellä mainittuihinkin hieman. 

Omassa arjessani on vielä suhteellisen vähän aikaa jolloin kykenen toimimaan ja sempä takia olen kehittänyt tapoja, joilla pyrin maksimoimaan ajan joka on käytössäni. Tehostamalla toisia tekojani voin saada enemmän aikaa niille asioille, joita todella haluan tehdä. Näin minimoin myös stressiä ja saan jonkinlaisen hallinnan tunteen. YouTube, blogit ja kirjat ovat antaneet paljon vinkkejä. Tapoja olen harjoitellut jo pidempään ja jatkan niiden harjoittelemista vielä pitkään. Tässä muutama tapa.

1. Valmistaudu seuraavaan päivään edeltävänä iltana

Ehdottomasti ratkaiseva muutos elämässäni on ollut se, että laitan edeltävänä iltana valmiiksi seuraavan päivän asiat. Tarkistan kalenterin, mietin aikataulun, pakkaan laukun ja eväät. Täytän vesipullon. Laitan vaatteet valmiiksi alusvaatteita myöten tuolille siinä järjestyksessä missä puen ne ja ripustan ulkovaatteet kaapista naulakkoon. Jos aamu on kovin aikainen, valitsen aamupalaksi mikropuuron, jonka laitan vettä vaille valmiiksi mikron viereen sekä kahvikupin kaveriksi. Voin jopa tarvittaessa ladata kahvinkeittimen. Tehokkaasti tehtynä tämä vie noin viitisen minuuttia, jonka aikana kuuntelen musiikkia. Tämän jälkeen ilta on vapaasti käytössäni eli lepäämistä varten ja seuraavan päivän aloitus sujuu paljon helpommin. 

Millainen seuraava päiväsi on? Mitkä ovat aamun sudenkuoppasi? Mitä voisit tehdä tänään huomisen eteen?

2. Rauhoita iltasi kehittäen siihen rutiinit ja aikataulun

Nukkuminen ja laadukas uni on noussut elämässäni arvoon mittaamattomaan. Koen ne olennaiseksi asiaksi palautumiseni kannalta. Huonosti nukutun yön jälkeen seuraava päivä voi tuntua haasteellisemmalta ja ongelmat suuremmilta. Hyvin nukuttu yö pedataan jo päivän aikana.

Olenkin kehittänyt iltaani rutiinin aikatauluineen, joka helpottaa rauhoittumista. Olen yhdistänyt asioita niin, että saan kaiken tehtyä tehokkaasti, mutta omaa energiaa säästäen. Oma rauhoittumiseni alkaa yleensä seitsemän paikkeilla. Tätä ennen käynnistän viimeistään pyykkikoneen ja olenkin päättänyt että myöhäiset pyykkäämiset ovat osaltani pyykätty. Pyykin liotus vadissa seuraavan päivän pyykkikoneellista varten on korvannut osan pakollisesta pyykkäämisestä. Tahrat tuntuvat lähtevän myös siten. Avaan sängyn ennen suihkua. Suihkuun mennessäni tyhjään kylpyhuoneessa olevat kissanhiekkalaatikot. Suihkun jälkeen levitän rasvan vartalolle ja seerumin kasvoille. Tukkaan tarvittaessa lisään tuotteita kylpyhuoneessa. Tuotteet ovat korissa helposti otettavissa. Yöpaidan olen ottanut mukaani kylpyhuoneeseen niin pyyhettä ei tarvitse myöhemmin palautella. Liikkuessani ympäri taloa vaihdan eläinten vedet ja täytän vesipullon sängyn viereen. Rasvaamista jatkan vessassa hampaiden pesun yhteydessä. Olen asettanut itselleni aikataulun, että iltayhdeksältä on iltalääkkeiden aika niin minulle kuin koiralle ja sen jälkeen iltapala ja iltapissat.  Kännykän käyttöä vältän sängyssä. Tavoitteena on tuudittautua unten maille puoli yhdeltätoista. 

Mihin aikaan sinun täytyy herätä? Paljonko unta tarvitset? Laske heräämisajastasi taaksepäin yöunesi tarve ja saat tavoiteajan siihen mihin aikaan sinun täytyisi mennä nukkumaan. Mieti illan askareesi. Ovatko kaikki välttämättömiä?  Mitä voisit yhdistää toisiinsa? Annatko itsellesi riittävästi aikaa iltaisin rauhoittumista varten?

3. Tee yksi elämääsi eteenpäin vievä asia päivässä

Pyrin tekemään jokainen päivä pienen tai suuremman teon, joka vie elämääni jollain lailla eteenpäin. Minulle on toiveita, tavoitteita, unelmia ja ne voivat hautautua arjen pyörteeseen. Mikä on kunakin päivänä oleellista on täysin oma näkemykseni ja teon suuruus riippuu omasta energiastani. Tunne siitä, että saavutan jotain on tärkeintä. Voin kirjoittaa sähköpostin, tehdä jumppaliikkeitä, järjestellä tavaroita 5 minuutin ajan, tehdä hieman paperitöitä. Mitä tahansa, edes hetken. Pienet teot ynnäytyvät ja vuoden päästä olen päässyt ”mikroteoillani” suuria harppauksia eteenpäin!

Mitä pientä sinä voisit tehdä tänään, jotta elämäsi olisi erilaista vuoden päästä? Onko sinulla tavoitteita, jotka unohtuvat? 

Kiitos kun luit tekstini. Oliko näissä vinkeissä sinulle jotain uutta? Saitko ajattelemisen aihetta?