sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Elämä on aallokkoa...

Vasta äskettäin julistin elokuun olleen onnellista aikaa. Ja sitähän se on edelleenkin. Siihen kuitenkin verrattuna syksyni on ollut harmaampaa ja tuulisempaa. Raadollisempaa elämää.

En ole ollut helppo ystävä sairastumiseni jälkeen, enkä varmaan sitäkään ennen. Ymmärrän. Haasteita kohdatessasi näet, ketkä ovat niitä jotka tulevat pysymään vierelläsi. Ihminen ei tarvitse montaa ystävää, yksi hyväkin riittää. Jotkin suhteet, on kyseessä sitten ystävyys tai parisuhde, eivät ole tarkoitettu kestämään arkea. Hyvästelen jälleen yhden ihmisen ja luotan siihen, että maailmalla on minulle vielä jotakin parempaa tarjottavaa...

Haluaisin jakaa uuden voimakappaleeni, jos se koskettaisi jotain toistakin...

Juha Tapio- Kelpaat kelle vaan...

Ja ne ystävät, jotka tulevat ja pysyvät rinnallasi ovat kultaakin arvokkaampia. Esimerkkinä yllätyskökkäporukan aikaansaannos. He organisoivat oma-aloitteisesti pienellä porukalla oman kotini pihalle aitauksen, jotta terapiakoirani Sweetie pääsisi asioilleen josjakun pääsen käymään omassa kodissani. Mahdollisuus kotokokeiluun tarjoutuikin ja Sweetin riemulla ei ollut rajoja. Koira, jonka mielestä ulkona olo tekee tassuille pahaa, pyöri ja hyöri vikisten kun tajusi, että pääsee taas omaan aitaukseen. Kiitollisuuteni on rajatonta, tälle koiralla mikään ei ole liian hyvää...


Sweetien oma piha...:)

Kun aloitin bloggaamisen olivat sosiaaliset suhteeni lähinnä taksikuskien ja fysioterapeuttien varassa. Blogin kirjoittaminen ja saamani kommentit ovat merkinneet minulle valtavasti ja tuoneet voimaa jaksaa taivallustani raskaan kuntoutumiseni aikana. Haluankin kiittää teitä kaikkia. Jokaisella teistä on merkitystä elämälleni!:)


15 kommenttia:

  1. Elämä tosiaan on aallokkoa... kellä enemmän, kellä vähemmän. On hieno juttu kun on niitäkin ystäviä, jotka jaksaa pysyä aallokossa mukana. Siunausta ja iloa tähän iltaan ja taas alkavaan viikkoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiitos aina yhtä kauniista kommenteistasi. :)
      Elämässa jokaisella on taakkansa kannettavanaan, kullakin omanlaisensa. Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinne!:)

      Poista
  2. Elämä on hervoton vuoristorata! Ei meinaa kyydissä pysyä... Hmm, Kelpaat kelle vaan on kyllä todellinen voimabiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katarooma kommentistasi..:)
      Elämä todellakin on hervoton vuoristorata.. Ihana sana tuo hervoton... :D Pitää yrittää vaan pitää kiinni ja nauttia aina silloin kun se on mahdollista...
      Juha Tapion kappaleen löysin vasta viime viikolla.. Voimabiisit todellakin auttavat!:)

      Poista
  3. Kiva, että olpet jaksanut taas kirjoittaa - sekin auttaa aina vähäsen, vaikka tuskaiselta tuntuisikin. Upea juttu, että Sweetiesi sai kotiisi ulkoilupaikan, ja ihan mahtavaa, jos pystyt jo oleilemaan kotona itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Signe kun kommentoit. Lähettämäsi sähköposti oli merkittävä ajatellen tätä kirjoittamista. Kiitos!
      Pikivisiitti omassa kodissa oli tärkeä ja raskas. On vaikeaa, kun ei kuitenkaan pärjää yksin. Oli kuitenkin ihana mallailla omia kaappeja ja löytää mitä ihanempia aarteita.. :)
      Sweetie on loistokoira ja aitaus on todella tärkeä asia ajatellen jatkossa mahdollisesti tapahtuvia omakoti-visiittejä.:)

      Poista
  4. Minäkin olen huomannut että elämän olevan aikamoista aallokkoa mutta pinnalla pysytään,eikös ❤️ Oikeat ja aidot ystävät ovat niitä elämän tähtihetkiä joita aina odottaa ❤️ Ihana Sweetie koira ❤️ Hyvää adventtia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hyvää alkavaa viikkoa ja joulun odotusta!
      Pinnalla pysytään, eihän tässä muita vaihtoehtoja ole. Kun hengittää rauhassa, eikä panikoi ja potki, niin vesi kyllä kantaa..
      Sweetie on kulta!:)

      Poista
  5. Koskettava kirjoitus. Lippu korkealla vaan eteenpäin! Kyllä se elämä aina iloksi muuttuu, kunhan uskoo :) Voimia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mirtsu!
      Ilman harmaita hetkiä ei näkisi niiden pienten asioiden iloa ja valoa... :) elämässä mennään etiäpäin ja toivotaan, että vaikeuksista oppii ja voi vielä auttaa muita!:)

      Poista
  6. Hyvin muotoiltu. Taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Minulla ja miehelläni ei ole enää kuin toisemme. Suuri onni kuitenkin, että eipä siinä.

    Paljon jaksamista sinulle, kiva kun postailit <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Taru!:)
      Pääasia, että tekstini herätti jonkinlaisia tunteita ja ajatuksia.. Yhtä ainoaa ja oikeaa ei ole.. Ihana kuulla, että teillä on kuitenkin toisenne. Rakkaus taitaa olla ihanimpia asioita maailmassa..
      Kommentit ovat tuoneet minulle nyt niin paljon iloa, että eiköhän tässä postaus synny ennen joulua... ;)

      Poista
  7. Mulle tuli jostain syystä Muumit mieleen...en tiedä miksi, ehkä siitä oikeasta ystävyydestä.
    - Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.
    Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on? Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. Muumipappa
    - Elämä ei ole rauhallista, Nuuskamuikkunen sanoi ihastuneena
    - On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi", Vilijonkka
    - "Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisen kevätpäivänä minä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi." (Muikkusen kevätkirje)

    Iloa Adventinaikaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa ihana kommentti, kiitos!:)
      On lohdullista ajatella, että muumitkin ovat murehtineet samoja asioita. Ja toki moni muukin. Luen näitä hartaudella, kiitos! Ja ihanaa joulun odotusta!:D

      Poista
  8. Hei. Iloa tähän päivääsi ja piakkoin alkavaan uuteen vuoteenkin!

    VastaaPoista