Olen todella onnellinen ja kiitollinen, kun vuosien saatossa olen oppinut taas kävelemään ja matkat ovat pikku hiljaa kasvaneet. Muistan edelleen kuinka istuin pyörätuolissa ja itkin kun en päässyt sivelemään parin metrin päässä olevan puun kaarnaa. Asvaltti kun ei ylettänyt sinne saakka ja jalkani eivät kantaneet.
Olen vähän kerrallaan ottanut minulle jo lapsuudesta hyvin tutun metsän polkuja haltuuni koirien kanssa. Lenkille valmistautuminen täytyy tapahtua helposti ja vain vähän energiaa kuluttaen. Usein lähden olohousuissa ja katson pitkällekö jalkani haluavat minua kulloinkin kuljettaa.
Minulla on lempisukkia, joiden varsien kuva on mielestäni hieno. Harmittavaista on se, että juuri nämä ovat niitä joiden pohjiin tulee reiät. Vaikka mielelläni korjaan vaatteita ym. kykyjeni mukaan niin sukkia en vielä korjaa. Alusvaatteita kylläkin. :)
Keksinkin nyt oivan tavan jatkojalostaa puhki kuluneiden sukkien käyttöikää. Levitän reikää niin isoksi, että koko jalkateräni mahtuu siitä läpi. (Mikäli tämä ei onnistu, niin mielestäni sukkien käyttöä voi jatkaa varsinkin näin armollisena aikana kun villasukat peittävät ne;D) Jätän sukan joko puoleenväliin jalkapöytää tai hilaan sen nilkkan alapuolelle saakka. Sitten tungen lahkeen sen sisään. Tyyli argumentti on taattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti