Kemikaalikutistus I : deodorantit

Kuten jo aiemmin mainitsin on tarkoituksenani siirtyä vähitellen -itselleni poikkeuksellisesti- pienempään kemikaalikuormaan alue kerrallaan. Osittin hitaaseen muuttumiseen on syynä suuret kosmetiikkavarastoni ja toiseksi se, että haluaisin muutoksen olevan pysyvämpää. Ei poukkoilua tällä kertaa, kiitos!

Ensimmäisenä kohteena valitsin deodorantit. Olen kunnon hikoilija, joka tunkee dödöä kainaloonsa enemmän kuin riittävästi. Mitä vahvempaa, sen parempaa. Ja mitä pidemmät tehot, niin sitä onnellisempi olen.

Sukumme on rintasyöpäpainotteinen, joten deodorantin vaihto luonnonmukaiseen ei- alumiinia sisältävään tuntui helpottavalta. Hajuttomalta ei niinkään...

Siniset pallukat ovat imusolmukkeita

Kainalon alue sisältää 20-30 imusolmuketta, joiden tehtävänä on kuljettaa imunestettä kaulan, rinnan ja sen ympäristön sekä käsien alueelta. Tekstin ja kuvan lähde

Cancer.org-sivustolta löysin mielenkiintoisia väittämiä rintasyövän syntymiseen vaikuttavista tekijöistä, jotka käsiteltiin tieteen voimin. Selkeää yhteyttä esim parabeenien vaikutuksesta syöpään ei ole vaikkakin syöpäkasvaimesta on löydetty parabeeneja. Ei voida todistaa, että parabeenit olisivat aiheuttaneet tai vaikuttaneet syövän kehittymiseen syövän olemassaolostaan huolimatta. Hurjalta kuitenkin tuntuu, että jopa 99%:lla US väestöstä on havaittu virtsassa jokin muoto parabeeneista.
Antiperspirantit ehkäisevät hikoulua muodostaen tulpan hikirauhasen suulle. Antiperspiranttien on väitetty estävän näin myös hikoilun avulla tapahtuvan puhdistumisen ja näin aiheuttavan toksiinien kerääntymisen kainalon alueella. Tämä väittämä tulee todistettua vääräksi sillä perusteella, että hikirauhaset ja imusolmukkeet eivät ole yhteydessä toisiinsa. Antiperspirantithan sisätävät alumiinia, josta tutkimuksien mukaan imeytyy 0,012% alumiini chlorohydraatista.
Kun rintakudos jaetaan neljään osaan on syöpäkasvaimia havaittu esiintyvän useimmiten rinnan yläulkoneljänneksessä. Sivusto kertoo tämän johtuvan siitä, että yläulkoneljännes sisältää suhteessa eniten rintakudosta.

Toisena lähteenä on Europan komission Scientific Committee on Consumer Safety - SCCS:n tekemä aineisto aiheella Opinion on the safety of aluminium in cosmetic products. Tämä reilu 30 s aineisto on mielenkiintoista luettavaa ja varmasti ansaitsisi kunnollisen perehtymisen. Ajan ja jaksamisen sallimissa rajoissa nostan kuitenkin vain muutaman asian esille.
Pienessä kahden ihmisen tutkimuksessa (nainen ja mies koekaniineina) molempiin kainaloihin levitettiin aluminium chlorohydrate 21% kuuden päivän ajan, jonka jälkeen kerättiin virtsa- ja verinäytteet. Alumiinia löydettiin verestä 6h jälkeen ensimmäisestä levityksestä ja pysyi veressä 15 päivän ajan. Tämän tutkimuksen perusteella arvioitiin alumiinia imeytyvän ka 0,012%. Tutkimus ei saanut arvostusta huonon laatunsa ja liian pienen osanottajamäärän takia. Mainittakoon, että myös hyperaluminemia on havaittu naisella, joka levitti 1g aluminium chlorohydraattia sisältävää antiperspirantti voidetta ajeltuihin kainaloihinsa joka aamu 4 vuoden ajan. Tila normalisoitui kuukauden kuluttua käytön lopetuksesta.
Mielenkiintoista oli myös se, että merkittäviä pitoisuuksia alumiinia on havaittu rintojen kystien nesteissä, jonka epäilleen johtuvan siitä että pitkäaikaisessa käytössä alumiinia ajautuu rintakudokseen ja rintojen rauhaset tukkeutuvat.
Alumiinia on havaittu enemmän nänniaspiraatioissa rintasyöpää sairastavilla vt. terveillä.
Ei ole havaittu merkittävää alumiinipitoisuuden kasvua koko rintakudoksessa naisilla joilla on rintasyöpä vt. terveillä.
Alumiinia yhden tutkimuksen mukaan ei pidetä geneettisesti mutageenisena vaan sen uskotaan aiheuttavan epiteelisoluille stressiä jakaantumiseen ja näin itsenäiseen kasvuun.
Neurologisissa sairauksissa kuten Alzheimerin taudissa ja Parkinsonin taudissa sekä MS:ssä on havaittu metallien kuten raudan ja kuparin kohenneita pitoisuuksia. On havaittu, että korkeat pitoisuudet alumiinia dialyysinesteissä voi aiheuttaa dementiaa munuaispotilailla. Alumiinia on löydetty myös aivoista amyloidi plakeista, jotka ovat diagnostisia muutoksia Alzheimerin taudissa.
Alumiinin genotoksinen vaikutus voi vaikuttaa rintasyöpäkasvaimen kehitykseen, mutta tutkimuksia ei ole vielä tehty riittävästi. Suosituksena kuitenkin on, että alumiinin konsentrastio ei saisi ylittää 0,6% kosmetiikkatuotteissa ja niitä ei saisi käyttää rikkinäiselle iholle. Ymmärrys kuitenkin alumiinin käyttäytymisestä iholle levitettynä on vielä vaillinainen ja johtopäätöksiä ei voida tehdä.
Yhteenvetona voidan sanoa alumiinin olevan neurotoksinen eläimille. Jatkotutkimuksia alumiinin vaikutuksista iholle levitettynä tarvitaan.

Huh-huh. Näiden lähteiden perusteella kunnon johtopäätöksiä ei voida tehdä. Minulle riittää se tieto, että eläimille alumiini on neurotoksinen. Mitäs me ihmiset sitten ollaan ? ;)

Jaksoitko lukea tänne saakka? Hienoa! Oliko uutta tietoa ja vaikuttaako se omaan käyttäytymiseesi?