Nojaa terveempään...

Olin Painonvartijoissa ja laihduin. Muistan, kuinka punnitusta edeltävät tunnit juoksin vessassa. Muistan, kuinka ohjaaja kertoi, ettei ideana ole juosta ympäri kaupunki etsimässä esim. suurinta hedelmää, jonka samoilla pisteillä saisin. Sanomattakin kai on selvä, että minä valitsin sen suurimman hedelmän. Söin myös runsaasti Painonvartijoiden suklaapatukoita, ne kun olivat mielestäni pisteissä mitattuna suhteellisen " halpoja". Ja ymmärrän toki, että tämä ei aukene kaikille, kuten ei myöskään niille, jotka todella opettelivat uudet ruokailutottumukset ryhmissä. Minä en oppinut. Kun pisteet jäivät, minä lihoin karistamani kilot korkojen kera takaisin. Pitkään sen jälkeen näin ruokia nähdessäni ne pisteinä. En ravintona, jonka laatuun voisin vaikuttaa vaan pelkästään numeroina.

Karppasin. Laihduin todella hyvin. Vaatekokoni pieneni 42-44:een ja säilytin onneksi muotoni. Tunsin oloni energiseksi ja seksikkääksi. Söin suoraan jääkaapista juustonsiivuja leikkeleellä tai esim. puolikkaan paprikan päälle sivelin tuorejuustoa ja leikkelettä päälle. Ostin kaupan tiskistä broilerin ja söin siitä osan kaaliraasteen kera. Kolesterolini laskivat. Retkahdin toki välillä leipään, perunaan tms, mutta pyrin aina takaisin ruotuun. Osa tutuistani vastusti suuntaustani, itse koin oloni todella hyväksi kunnes vähitellen lihallisuus alkoi tökkiä. Halusin syödä hedelmiä, marjoja, ruisleipää. Lihoin korkojen kera.

Hyväkarppaus on kai ollut enemmän tai vähemmän sitten suuntaukseni. Toki hiilihydraattitietoisuus voisi olla myös suuntaukseni. Nytkun kuitenkin ajattelen asiaa, mietin olisinko tyytyväisin ilman mitään " orjallista" suuntausta. Mitäpä jos söisin sitä mikä olisi minulle kulloisellakin hetkellä mieluisinta ajatellen kuitenkin kyseisen ruoka-aineen puhtautta sekä sen tarjoamia ravinteita minulle. Jospa söisinkin ruokaa, joka todella ravitsisi minua kokonaisvaltaisesti?

Tulevaisuudessa toivoisin luovani ruokaan paremman sekä terveemmän suhteen. Etsisin minun kulloistanikin tarvetta parhaiten tyydyttävän ravinnon tuntien siitä iloa ja kokien oloni jälkikäteen ravituksi, tyytyväiseksi ja terveemmäksi.

Löysin loistavan Oprahin vegaanihaasteen , jossa mielestäni tuloksena oli se, että ravitsemus on yksilöllinen asia, mutta ruuan laatuun ja sen alkuperään tulisi kiinnittää arvoistansa huomiota!

Kuva täältä

P.s vielä loistava Leaning into your life: Kathy Freston.. Loistavia ajatuksia muutoksesta!